Kesälahden Kotiseutumuseo

Tervetuloa Kesälahden kotiseutumuseoon!

24.6.–4.8.2024
ma–pe klo 11–16
la–su 11–15

Katso museon esittely mobiilisti: https://emuseo.fi/kesalahtimuseoalue

Museoalueen tunnettu historia ulottuu kauaksi taaksepäin. Aivan lähellä pappilan puistossa on Kesälanden kahden ensimmäisen luterilaisen, 1600- ja 1700-luvun, kirkon muistokivi ja siitä nykyiseen kirkkoon päin seurakunnan vanhin luterilainen hautausmaa. Museoalueen mäkikumpareihin haudattiin 1690-luvun suurina nälkävuosina pohjoisemmista pitäjistä tulleita ja Kesälahdella nälkään menehtyneitä tuntemattomia kerjäläisiä.

Kesälahti-Seuran ulkomuseoalue avattiin 1957 Savutuvan vihkiäisillä. Joka vuosi heinäkuussa museoalueella vietetään perinteistä Kesälahti-juhlaa ja syksyisin Savutuvassa Huttujuhlaa.

Museoalueen ja Myllypolun kartta

Kirkkolammin rantaan on rakennettu venelaituri. Lammin ja Myllytuvan väliseltä metsäalueelta on löytynyt myös komea vuosisatainen ”huolainhonka” luonnontieteelliseksi nähtävyydeksi. Museoalueen ympäristöön pääsee tutustumaan vajaan kilometrin pituisella Myllypolulla, jonka varrelta löytyy Kirkkolammen rantarämettä, männikköä, lehtevää puistometsää ja niittyä. Reitillä on luontoa ja historiaa esitteleviä opastauluja.

1. Myllytupa Lakovaarasta

2. Sorsansaaren Savutupa

3. Särvinaitta eli Kerelin suola-ampari

4. Sauna

5. Morsiusaitta Hummovaarasta

6. Herralan aitat Suuresta kylästä

7. Raution aitat Hummovaarasta

8. Riihi ja lato

9. Keinumäki

10. Tuulimylly Purujärjeltä

11. Kaivo

12. Unto Kupiaisen muistomerkki

13. Näyttelylato

14. Urpon aitta

15. Paja Uukuniemeltä

16. Vanha pappila

17. Vanha hautausmaa

18. Kirkkojen muistokivi

1. Myllytupa

Pitäjän pohjoispäästä Lakovaarasta ostettiin Uudispalkan Hirvosen tupa, joka sekin alkuaan oli ollut savutupa. Se siirrettiin museoalueelle 1967. Myllytuvan pystyttämisestä lähtien Seura on voinut tarjota monille yhdistyksille viehättävän kokoontumispaikan ympäri vuoden sekä kesäisin matkailijoille kodikkaan kahvi- ja piirakkapaikan.

2. Savutupa

Kaikki isonvihan kauhut kokenut Haverinen haki itselleen ja perheelleen turvallista asuinpaikkaa. Hän löysi mieleisensä Pyhäjärven Sorsansaaresta. Mutta saaressa ei kasvanutkaan tarpeeksi mittavia pirttipuita. Niin hän kaatoi kaukaa Nivungin saloilta komeat kolmisen sataa vuotta vanhat hongat, uitti ne Ylä-Kousanjärven, Kousanjoen, Hanelinlammin ja Mustolanjoen kautta Pyhäjärveen ja 1725 kohosi Haverisen jyhkeä pirtti valmiina Sorsansaareessa.

Haverisen suku asui Savutuvassa 230 vuotta ja välillä suurperheeseen kuului pitkälti kolmattakymmentä henkeä. Kerran oli kaksi miniää yhtä aikaa lapsisaunassa, kerran taas pidettiin häät oman talonväen kesken. Eipä siinä silloin ollut morsiamella pitempää juohtomatkaa kuin yli tuvan laakean lattian ovensuusta peräpuolelle.

Kesälahti-Seura osti purkutuomiolla olleen tuvan 1955 ja kaksi vuotta myöhemmin se museoalueelle siirrettynä vihittiin ulkomuseoalueen sydämeksi, jonka ympärille sitten vuosien mittaan on kasvanut kesälahtelainen pihapiiri ulkorakennuksineen.

3. Kerelin särvinaitta

Puruveden Syvälahti Kerelissä oli Kesälahden kirkonkylän laivaranta siihen aikaan, kun kaikki kauppatavara kesäisin tuotiin vettä myöten laivalla. Kauppiailla oli ranta-amparinsa, joihin tavarat laivasta purettiin. Aikaa myöten rahtimiehet sitten ajoivat ne rannasta kylään puotiampareihin. Jo 1800-vuosisadan puolella rakennettiin Kereliin myös suola-ampari.

Enso-Gutzeit Oy, joka myöhemmin omisti Kerelin hovin, lahjoitti suola-aparin 1957 Kesälahti-Seuralle. Museoalueelle siirrettynä se nyt Kerelin särvinaitan nimellä palvelee kotiseutuesineiden säilytyspaikkana. Suolan jäljiltä lattia vieläkin näyttää aina kostealta.

4. Sauna

Kesälahden kunta lahjoitti Kesälahti-Seuralle ostamalleen Lessin Opotanmäen tilalla sijainneen riihen vuonna 1965. Koska museoalueella jo ennestään oli riihi ja koska majoitustoiminnan vuoksi saunaa tarvittiin välttämättä, rakennettiin Opotanmäen riihen hirsistä sauna turistien peseytymispaikaksi.

5. Hummon morsiusaitta

Entisen omistajan Aarne Kososen mukaan aitta on alunperin rakennettu viime vuosisadan puolivälissä Hummon Riitahuhdan Makkoseen. Uittoon se siirrettiin Kusti Makkosen tullessa sinne kotivävyksi. Kesälahti-Seura osti aitan 1964 mistä alkaen se on palvellut kotiseutumuseon vaatteiden ja naisten käsitöihin liittyvien esineiden säilytyspalkkana.








Kansatieteellisesti arvokkaimmat ja mielenkiintoisimmat morsiusaitan esineistä Iienevät kaksi suurta ”myynitynnyriä”. Sellaisiin kesälahtelaismorsiamet varasivat myyneikseen eli kapioikseen tarvitsemansa neuletavaran kuten sukat, lapaset, kintaat, yms.

6. Herralan luhtiaitta

Museoalueen luhtiaitta peräisi Suurestakylästä, jossa se Herralan pihamaalla on sijainnut melko lähellä Mujulan tuulimyllyä. Aarne Ja Irja Loukkaanhuhta lahjoittivat aitan Kesälahti-Seuralle 1963. Rakennuksen yläaitat ovat alunperin olleet nuoren väen nukkumahuoneita. Nykyisin niissä säilytetään kutomiseen käytettyjä esineitä.

Alakerran liiterissä säilytetään ajokalustoa ja maanviljelyyn liittyviä museoesineitä.

7. Raution aitta

Harmaa matala aittarakennus on siirretty museoalueelle 196S Kesälanden pohjoisesta runokylästä Hummovaarasta. Siellä se on vuosisadan verran seissyt Lönnrotin petäjän lähinaapurina. Aitta ostettiin Liisa ja Heikki Rautiolta ja sitä käytettiin pitkään majoitusaitana. Nykyisin siinä säilytetään museoesineitä.

8. Riihi ja riihilato

Seurakunta on vuokrannut alueen Kesälahti-Seuralle. Samalla se luovutti Seuran omaisuudeksi alueella sijainneen kirkkoherran pappilan riihen. Näin riihi on ainoa alkuperäisellä paikallaan pysynyt rakennus. Menneinä vuosina pitivät Martat Riihikatoksessa ja ladossa heinäkuisten Kesälahti-juhlien aikana juhlaravintolaansa.

Riihi kunnostettiin lämmityskuntoon kesällä 1977 ja yhdeksänsientoista huttujuhlien yhteydessä samana syksynä siinä puitiin vuosikymmeniin ensimmäinen ruisahos.

9. Keinumäki

Keinumäelle on rakennettu perinteinen keinu, jollaisella nuoriso muinoin keinui hurjaa vauhtia. Turvallisuussyistä keinu on jouduttu sitomaan liikkumattomaksi.

10. Tuulimylly

Museoalue sai tuulimyllynsä Lyydi Laukkasen lahjoituksena 1958 Purujärven Löppölästä. Alun perin mylly rakennettiin 1800-vuosisadan jälkipuoliskolla Suurenkylän Mujulaan. Kun Mujulan Laukkasen veljekset vuosisadan alussa erosivat, siirrettiin mylly Purujärvelle.

Myllyn rapistunut ulkokuori on uudelleen vuorattu ja siihen on tehty uudet siivet. Mutta kaikki myllyn sisärakenteet ovat alkuperäisiä.

11. Kaivo

Museoalueen kekelle on rakennettu perinteinen vinttikaivon hirsikehikko, kansi sekä korkeaan puutukeen asennettu pitkä vipuvarsi, jonka toiseen päähän on puuvarrella kytketty sanko ja toinen pää toimii vastapainona. Vivun käyttäminen keventää veden nostamista kaivosta.

12. Unto Kupiaisen muistomerkki

Professori, runoilija Unto Kupiainen oli Kesälahti-Seuran ensimmäisiä voimahahmoja. Hänen tekemiään ovat mm. Kesälahden laulun sanat ja hutturuno, joka luetaan joka syksy huttujuhlassa Savutuvassa ennen uutishutun syöntiä.

Unto Kupiaisen muistomerkki

13. Näyttelylato

Näyttelyladossa on Kesälahden tapulin paanukatosta kertova näyttely. 

Ladon rakennusta kesällä 2013

14. Urpon aitta

Urpon aita on lasten aitta ja se on sisustettu perinteisillä leluilla.

Urpon aitan pärekatto uusittiin 2018

15. Paja Uukuniemeltä

16. Vanha pappila

17. Vanha hautausmaa

18. Kirkkojen muistokivi

Kesälahti-Seuran kotiseututyö

Museoesineiden keruun Kesälahdella aloitti kirkkoherra Antti E. Haikarinen kinkerimatkoillaan jo 1940-luvulla. Ensimmäisenä vaatimattomana museona toimi pommitukselta säästynyt 1770 rakennettu vanha kellotapuli. Kesälahti-Seura perustettiin tammikuussa 1955 ja ensityönä ostettiin Sorsan saaresta Haverisen tupa.

Kesälahti-Seura on suuressa kiitollisuudenvelassa paitsi Antti E. Haikariselle ja professori Unto Kupiaiselle myös Kesälahden kunnalle, seurakunnalle ja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiölle. Kunta avusti Seuraa vuosittain, seurakunta vuokrasi museoalueen ja Säätiö avusti Seuraa takauksin ja avustuksin. Myös monet kesälahtelaiset yksityiset ja järjestöt tukivat Seuran kotiseututyötä. 

Kesälahden kotiseutumuseon ulkomuseon esineistö. 

Alusta pitäen on Kesälahti-Seuran tavoitteena ollut kokonaisen pihapiirin, ei niinkään täpötäyden esinemuseon luominen. Esineistö käsittää maatalouteen, kalastukseen ja kesälahtelaisten jokapäiväiseen elämään liittyviä esineitä.